maanantai, 14. tammikuu 2013

Hyvää vointia

Hyvä vointi lähtee monestakin asiasta. Itselläni niitä palapelin palasia ovat mm. hyvät ajatukset - monesti jo lapsena sain kuulla että olen varomaton kun ensin suhtaudun ihmisiin avoimesti ja ajatellen kaikkien kuitenkin tarkoittavan hyvää toisilleen. Totuushan on toki se ettei kaikilla ole aikomustakaan olla toisilleen hyviä tai inhimillisiä.  No luonteelleni en voi mitään. Olen koittanut jalostua mutta pääosin olen perusluonteeni mukaan taipuvainen, vaikka elämä onkin joitain asioita tullut opettaneeksi. Edelleen ajattelen ensin hyvää.
   ************* 
Hyvää vointia siis toivon itse kullekin. Itselläni hyvää vointia tulee milloin hyvälaatuisesta musiikista, milloin puolestaan lasten elämöinnistä ja riemusta. Välillä hyvää vointia tulee hassuttelusta lasten ja miehen kanssa peleissä ja leikeissä. Joskus puolestaan ihan vaan että saan hajustella, makustella, tunnustella - ja hemotella/tulla hemmotelluksi.
   ************* 
Harrastan ihan monenlaistakin ja elämäni aikana olen harrastanut. Yksi hassuimmista ja erikoisimmista oli trumpetinsoitto. Olin ajatellut pienestä lähtien, että kun kerran jo 4-vuotiaana osasin soittaa Antonellillä sekä nokkahuilulla Ukko Nooan, niin miksei se taittuisi muillakin soittimilla. No niinhän se on vuosien varrella taittunutkin, mutta sitten vaan tuli aikuisaikaan tarve katsoa jostain käytetty soitinpeli eli trumpetti - ja muutaman sinnikkään yksinharjoittelukerran jälkeen päädyin että tekniikkani vaatii vähintään hiontaa - ja menin soittotunneille. Kerroin hassusta tavoitteestani - ja sain neuvot - ja onnistuin! Pääasia minulle oli että sain itsestäni irti tuon minikappaleen - ja vielä tehtyä jotain erilaista. Kokeilin vielä joitain muitakin kappaleita, muttei ollut niinkään enempää nuotteja hallussa joten en saanut siis soittimesta useampaa säveltä ulos...Ei se mtn, tavoite oli saavutettu! Olisihan se voinut puolestani olla vaikka loppupeleissä pajupilli - muttei ollut taidollista pajupillin tekijää enää lähipiirissä niin tuo sitten oli mihin päädyin kun tuntui vaan että 'trumpetti se sitten olla pitää'.
   ************* 
Harrastuksiini kuuluu nykyään hyvinvoinnista huolehtiminen. En avaa asiaa tarkemmin koskei täällä varmastikaan mainostaa saa - mutta aiheesta noin yleisesti kuitenkin mielelläni kirjoitan.
Hyvinvointiahan voi nykyään ostaa jo vaikka valmiissa paketissa.
Tämä on kuitenkin sitä varsinaista hyvinvointia, joka tuntuu ja näkyy - ja erityisesti on henkilökohtainen kokemus/asia. Kautta aikain naisten hyvinvointiin on kuitenkin kuulunut nimittäin itsestään ja toisista huolehtiminen. Iho on suuri osa ihmistä, joten ei huono kohde pitää huolta. Siihen liittyy sitämyötä paljon asioita, jotka ovat osittain tunnepitoisiakin, koska iho on hyvin henkilökohtainen osa ihmistä, vaikka paljon siitä näkyykin ulospäin.
    *************  
Henkilökohtaisen hyvinvoinnin huolehtimisesta tekee siihen sisältyvä kokemus huolenpidosta. Jos se on ns. itsehuoltoa, niin siinäkin tapauksessa tulee tunne siitä että on tullut edistettyä omaa vointia.
    ************* 
Hassuttelupäivinä tykkään olla huoleton. On myöskin ns. sadepäiviä, jolloin vaan tuntuu sille että on hyvä kun voi olla ihan vaan 'naturellisti', eli tällä tarkoitan että laittaudun oikeastaan vain joko todella vähän tai käytännössä en sitten ollenkaan - ja klaaraan päivän sen kummemmin ikäänkuin lomapäivänä kaikesta.
   ************* 
Hemmotteluun palatakseni. Parasta harrastuksessani on ollut löytää sellaisia ns. 'care'ja, jotka antavat iholleni aikaa nauttia 'pois rasituksesta' eli miten nyt parhaiten kuvaisin...pois aktiivisesta yrittämisestä toimia perushuollolla. Hassusti lie tuokin sanottu, mutta noin se on. On mukavaa saada kokemusta vaikkapa siitä kuinka kasvoilla on kosteutta - mutta ei rasvaisuutta. Tuollainen hemmotteluhetki on loistavaa vastapainoa vaikka talven viimaa vastaan - (kesällä puolestaan tuo 'janoisalle iholle' sen unelmaisen keitaan, jonka palmun katveessa iho saa sekä vettä että ravintoa...) Juuri kun kasvot olleet päivän koetuksella pistävässä viimassa ja pakkasessa - koittaakin iltasauna, jonka jälkeen saa kokea että hymy ei ole tiukassa eli 'ihokin on iloinen' (yleensä pakkaspäivän jälkeen herkästi kiristää - huulia myös, joten niillekin on mukava laittaa hemmottelucarea).
   ************* 
Hannotaanko me sitten hoitaa suurinta mahdollista osaa itsestämme, ja tehdäänkö me siinä oikein, jos ei?
Hampaiden pesu on meille kaikille varmastikin yksi perusasioista. Iho on kuitenkin vielä suurempi osa meitä, joten miksipä ei?
Hampaiden kunto vaikuttaa moneen asiaan terveydessä - mitäpä arvioit olevan ihon osuuden terveydestämme?
Toimiva iho huolehtii sekä terveydestämme että myös siitä miten voimme (olemus) ja koemme voivamme.
On vaan simppeliä, myös että jos kehomme suurimpaa osasta on huollettu, on toimintavalmiutemmekin mitä erilaisimpiin rientoihin elämässä parempi. ***
Eikä tuota kokemusta voi dissata. Kokemusperäisillä asioilla on elämässä ratkaiseva merkitys kaikkien valintojemme osalta.
Jos koemme jonkin asian oman henkilökohtaisen kokemuksemme mukaan hyväksi - se saa meidät toimimaan sen suuntaisesti.
Siis oma hyvä kokemuksemme. Olkoon vaikkapa että marakatti on kokemuksemme mukaan meille sopivampi lemmikki kuin kakadu (meillä ei ole kumpaakaan, meiltä löytyy kissa ja koira). Sama siinä se, millaisen suosituksen joku on antanut kakadun osalta. Meillä on onneksi itsellämme kuitenkin oma elämä käsissämme ja nuokin valinnat saamme tehdä oman kokemuksemme mukaan.
   ************* 
Harrastuksestani on ollut hyvä kokemus tähän asti. En osaa ajatella, etteikö hyvä kokemus jatkuisi vielä pitkään. Kokemukset ovat aina omiamme - huolimatta suosituksista. Itse en ole ikinä ollut mikään suosittelijaluonne, joten en nytkään lähde mihinkään suositteluihin ilman vahvempaa pohjaa, johon mielestäni on vähintään hyvä kuulua myös omaa kokemusta.
   ************* 
Hyvä harrastus siis. Harrastuksessani on mukana monenlaisia ihmisiä. Se on hyvä asia, sillä silloin oikeasti tulee toimittua monenlaisten ihmisten kanssa ja näköalat ovat laajemmat. On toki harrastuksia, tai 'kuppikuntia' eli ns. suljettuja piirejä, joissa samiksena pärjää - eikä oikein muita epäsuorasti vastaanotetakaan. Minulla harrastuksessa on kuitenkin mukava mahdolisuus toimia eri tavoitteisten sekä - lähtökohtaisten ihmisten kanssa. On hienoa ettei ole pakko tehdä jotain erityisiä asioita voidakseen harrastaa. Ei myöskään ole määräaikoja joita olisi pakko noudattaa. Aina voi valita niin että 'tämä on minulle passeli, en osallistu kuin silloin tällöin kun huvittaa tai on mahdollista töiden tms. takia' tai: 'haluan vaan olla völjyssä, enkä varsinaisesti mukana".
Tavoitteiden asettaminen itselleen harrastuksessa jos toisessakin toki tuo mukanaan sitten joko aikamääreitä tai muita tavoitteellisuuksia. Itselläni on harrastus osittain aikamääreellinen, koska se sopii minulle.
   ************* 
Hemmotteluhetkiä harmaisiin päiviin ja niihin aurinkoisiinkin!

lauantai, 25. helmikuu 2012

Unta ei tullutkaan vielä

Nukkumatti ei sitten vielä kolkutellutkaan. Kirjoittelenpa aikani kuluksi eräästä asiasta kierrellen.
Asia on itsellenikin suuri, mutta toki kelle hyvänsä. Tulin tuossa lukaisseeksi blogia, jossa sitä käsiteltiin koruttoman kauniisti. Ei pelota enää niin paljoa. Tuntuu suorastaan, että otan omalta osaltani vastuuta paremmin kuin ennen niiltäosin kuin voin. Väistämättömät asiat kun helposti työntää syrjään jos ne ei ole juuri nyt ajankohtaisia, ei millään suostu hyväksymään rajallisuuksia kuten esimerkiksi aika.. ja sitäpaitsi yleensähän ei elämässä tiettyjä asioita pidetä päivittäisinä ajattelun tai puheenaiheina. Siksipä 'siirretään niihin hetkiin kun ei sitten muuta asiaa ole tapetilla'. Mutta elämässähän on aina. Joka arkiseen päivään mahtuu uutta muistettavaa seuraavalle päivälle, ja ajatukset täyttyy ihan kaikesta muusta kuin sitten kuitenkin ehkä kaikkein olennaisimmasta. Jatkossa lupaan ainakin itselleni, että annan aikaa isoille asioille useammin, ja oikealla tavalla. Mutta nyt siis tämän oivalluksen saattelemana hyville unosille!

perjantai, 24. helmikuu 2012

Täysin valmis pakkaus

Ehkä hyvinkin puolueellinen mielipide, mutta sellaista tämä on. Välillä päivät täynnä ihmetystä elämän pienistä suurista asioista. Hyvin tuo murunen kasvaa neuvolan käyrien mukaan (ihan tuurilla - ne kun on viitteellisiä) vaikka nuhisteleekin, ja syö siis vähän kerrallaan ja usein. Kevätaurinkokin pilkisteli tuossa aiemmin sen verran somasti, että piti vallan tilailla siemeniäkin, jotta tulee kesäaikaan ja varsinkin syssymmällä sitä satoa. Tulevalla viikolla tullee varmastikin laitettua esikasvatukseen osa siemenistä.

Mutta...nyt alan olla täysin valmis pakkaus unten maille - hyvää yötä kullekin!

perjantai, 17. helmikuu 2012

Tuossa se tuhisee -

Odotusaikana jo tiesin, ettei päässä pysy yksikään järkevä ajatus. Nyt se on sitten selvää, että se tila jatkuu edelleen. Tuo nyytti tuossa on mahdollistanut pysähtyä miettimään, mitä muuta voisin tehdä kuin jotain vastuullista ja järkevää - joten päädyin virkistämään itseäni kirjoittamalla blogia.

Ehkä jonain päivänä tämä löytyy bittiviidakosta ja ilahduttaa junioria :)

Tiedä häntä, onko kirjoitustyylini sarkastinen, itseironinen, kyyninen, positiivis-pessimistinen, inhorealistinen, elämänmausteinen, humoristinen, kannustava, huvittava, monipuolisesti ymmärrettävissä oleva (monikerroksinen) tms. Mutta toivottavasti tästä tulee ripaus vähän kaikkea - sillä elämähän on ripaus kaikkea hyvää ja joskus roppakaupalla harmejakin.

En varmastikaan kirjoittaisi tässä, jollei olisi juuri tätä aikaa käytettäväksi kaiken tärkeän lomassa (syöttämiset, vaipattelut, ruoanlaitot, kotiasiat...) - eli käytännössä vaan otan itselleni ajan sieltä missä sitä ei ole - sillä tarvitsen omaakin aikaa. Käytän omaa aikaa toki muuhunkin. Kiitos hyvin opitun kymmensormijärjestelmän (sattui olemaan pätevä ja kannustava opettaja kauppisaikaan) - ei tässä naputtelua tarvitse miettiä - kirjoitan vaan mitä juuri sillä hetkellä ajattelen, ja täts it, sitten vaan entteriä. Saas nähdä millaisia sammakoita tulee entteröityä tästä riemusta että olen 'niin näppärä'.

Mutta...pitikin kirjoittamani jostain muusta, mutta tuo murunen tuossa tuhisee jo niin että alan viettämään 'mami-aikaa' sen kanssa ja valmistaudun lähtemään pikku reissahdukselle kylille.