Odotusaikana jo tiesin, ettei päässä pysy yksikään järkevä ajatus. Nyt se on sitten selvää, että se tila jatkuu edelleen. Tuo nyytti tuossa on mahdollistanut pysähtyä miettimään, mitä muuta voisin tehdä kuin jotain vastuullista ja järkevää - joten päädyin virkistämään itseäni kirjoittamalla blogia.

Ehkä jonain päivänä tämä löytyy bittiviidakosta ja ilahduttaa junioria :)

Tiedä häntä, onko kirjoitustyylini sarkastinen, itseironinen, kyyninen, positiivis-pessimistinen, inhorealistinen, elämänmausteinen, humoristinen, kannustava, huvittava, monipuolisesti ymmärrettävissä oleva (monikerroksinen) tms. Mutta toivottavasti tästä tulee ripaus vähän kaikkea - sillä elämähän on ripaus kaikkea hyvää ja joskus roppakaupalla harmejakin.

En varmastikaan kirjoittaisi tässä, jollei olisi juuri tätä aikaa käytettäväksi kaiken tärkeän lomassa (syöttämiset, vaipattelut, ruoanlaitot, kotiasiat...) - eli käytännössä vaan otan itselleni ajan sieltä missä sitä ei ole - sillä tarvitsen omaakin aikaa. Käytän omaa aikaa toki muuhunkin. Kiitos hyvin opitun kymmensormijärjestelmän (sattui olemaan pätevä ja kannustava opettaja kauppisaikaan) - ei tässä naputtelua tarvitse miettiä - kirjoitan vaan mitä juuri sillä hetkellä ajattelen, ja täts it, sitten vaan entteriä. Saas nähdä millaisia sammakoita tulee entteröityä tästä riemusta että olen 'niin näppärä'.

Mutta...pitikin kirjoittamani jostain muusta, mutta tuo murunen tuossa tuhisee jo niin että alan viettämään 'mami-aikaa' sen kanssa ja valmistaudun lähtemään pikku reissahdukselle kylille.