Nukkumatti ei sitten vielä kolkutellutkaan. Kirjoittelenpa aikani kuluksi eräästä asiasta kierrellen.
Asia on itsellenikin suuri, mutta toki kelle hyvänsä. Tulin tuossa lukaisseeksi blogia, jossa sitä käsiteltiin koruttoman kauniisti. Ei pelota enää niin paljoa. Tuntuu suorastaan, että otan omalta osaltani vastuuta paremmin kuin ennen niiltäosin kuin voin. Väistämättömät asiat kun helposti työntää syrjään jos ne ei ole juuri nyt ajankohtaisia, ei millään suostu hyväksymään rajallisuuksia kuten esimerkiksi aika.. ja sitäpaitsi yleensähän ei elämässä tiettyjä asioita pidetä päivittäisinä ajattelun tai puheenaiheina. Siksipä 'siirretään niihin hetkiin kun ei sitten muuta asiaa ole tapetilla'. Mutta elämässähän on aina. Joka arkiseen päivään mahtuu uutta muistettavaa seuraavalle päivälle, ja ajatukset täyttyy ihan kaikesta muusta kuin sitten kuitenkin ehkä kaikkein olennaisimmasta. Jatkossa lupaan ainakin itselleni, että annan aikaa isoille asioille useammin, ja oikealla tavalla. Mutta nyt siis tämän oivalluksen saattelemana hyville unosille!